Kielletty puu.

Olet kielletty puu  jota koskaan en
Saa katsoa himoiten.
En hyväillä hiuksias pehmeitä,
en suudella silmies luomia,
En huulillain huulias kosteita
saa hellästi koskettaa.
Se vois särkeä  sielusi puhtaan
niin aidon ja arvokkaan. 

---------------------------------

Murhe  
 
Sun sielustas murhe pulppuaa.
Se hiljaa mielesi masentaa.
Ruumista sielua raataa
yllesi kaataa, pimeyden verhon.
Kuin myrsky, kuin tuuli kaatava
kuin sade puita piiskaava
kuin aallot rannan lyövät.
nuo murheet  ne sieluasi syövät
uudeksi muuttaen.

----------------------------------------
Hän on yksin

Hän on yksin eikä kukaan voi ymmärtää.
Eikä tajuta liikkeitä sielun.
Hän on yksin eikä kukaan  voi lohduttaa.
Eikä lieventää kipua polttavaa
joka selästä kehohon leviää,
ja ruumista, sielua raataa.
Hän on yksin.
Ei oo yhtään ihmistä
joka lohdutustansa antais.
Kaiken tuskan yhdessä kantais
ja sielua ymmärtäis.
Hän on yksin keskellä mailman
ja keskellä sielujen itsekkäiden.
Jotka omaa hyvyyttään haalii
ja itsekyyttään vaalii.
Niin yksin.

-------------------------------------------------
Kasvua

Älä tuijota itseesi ihminen,
Älä omiin tunteisiis.
Älä ajattele tekojas,
älä seuraa erheitäs.
Ne voi saada sun kierteeseen,
epätoivoon  --  pettymykseen.

Luulet saaneesi seinän etees,
Ja huomaat
ei ole tietä poispääsyyn…
ei pienen pientä rakoa
ei ole pakoa.
Olet vaan ja kierrät.

Käänä katseesi ulos itsestäs
ja katso lähimmäisiis- ystäviis
Huomaa huolet ja murheet heissä.
Uhraa itsesi niihin.
Näin unohdat oman itsesi
Saat elämän vapaan ja iloitset.

-------------------------------------------------

Kiitos isä

”Kiitos isä vaikeuksista
kiitos tuskista taisteluista
suurista elämän kammppailuista
jotka johtamanasi saan.
Ne kestävät hetken
ja luovat uutta.
Omaansa kasvattaen. 
Ne haihtuvat pian
pois painuen.
Ikuisesti unohtuen
kauas syvyyteen.
Ne jättävät minuun uutta
jotain täydellistä.
Taisteluissa opittua,
tuskien luomaa ja kasvattamaa,
aitoa elämää. ”